Kuinka ujosta haaveesta voi tulla totta?

15.12.2022 Nokia, Suomi

Olen jo vuosia tuntenut tarvetta ja halua auttaa sellaisia ihmisiä, joilla on kaikista vähiten ja jotka eivät voi itse vaikuttaa omaan elämänsä ja elämänlaatunsa parantamiseen erilaisista syistä. Syinä voivat olla köyhyys, fyysinen- ja/tai psyykkinen vamma tai se, ettei tukea, tietoa ja osaamista ole riittävästi. Työ fysioterapeuttina ja opettajana juuri erityistä tukea tarvitsevien kontekstissa on avannut monia eri väyliä ja mahdollisuuksia ymmärtää erilaisuutta ja toisaalta myös sitä, kuinka samanlaisia me ihmiset kuitenkin loppujen lopuksi olemme. Toisen ihmisen ymmärtämisen esteenä voivat olla kielelliset haasteet, kulttuuriset erot ja muut sellaiset tekijät, jotka eivät ole ”samoja” kuin minulla itselläni juuri on. Asettautuminen toisen ihmisen asemaan ja pyrkimys vapautua omista ennakkoluuloista- ja olettamuksista ovat kuitenkin niitä elementtejä, joilla voimme olla toisillemme aidommin läsnä, ymmärtää ja oppia erilaisia piirteitä inhimillisyydestä. Erilaiset kulttuurit ovat kiinnostaneet minua aina ja juuri erilaiset tavat nähdä tätä maailmaa sekä sen moninaisuutta. 

Haave vapaaehtoistyöstä on vuosien varrella käynyt usein mielessäni ja olen pohtinut sitä, mikä voisi olla se organisaatio tai taho, jonka myötä konkreettinen avustustyö olisi mahdollista toteuttaa. Opettajat ilma rajoja -sivuston kautta sain tietoa erilaisista mahdollisuuksia pedagogisen viennin ja opetuksen laadun vahvistamiseksi. Koin kuitenkin, että tällä hetkellä, omaan elämäntilanteeseeni nähden, yli 2kk pituinen poissaolo kotoa ei ole mahdollista.

Maailmanvaihto -sivustolta löysin myös mielenkiintoista tietoa, mutta komennuksien ollessa 6kk-12kk, en kokenut, että tämäkään mahdollisuus olisi juuri nyt minulle ja perheelleni mielekkäin. Toisaalta vapaaehtoistyömahdollisuudet sopivat tämän organisaation kautta ehkä vähän nuoremmille henkilöille, kuin minulle ”varttuneelle” 40+ -ikäiselle yksilölle. 

”Lasten oikeuksien puolesta, täydellä sydämellä”

Jatkon googlettamista ja pyrin myös somen kautta etsimään tietoa erilaisista organisaatioista ja järjestöistä vapaaehtoistyön saralta ja kuin sattumalta löysin kirjakaupasta Viola Walleniuksen upean teoksen ”Koti Keniassa”. Luettuani tämän kirjan ja ”löydettyäni” Violan ja hänen perustamansa Home Street Home -järjestön, tiesin että ”tässä se nyt on”.

Minua puhutteli erityisesti Home Street Homen etusivun teksti: ”Lasten oikeuksien puolesta, täydellä sydämellä” ja se, että toiminnan taustalla on intohimo auttaa ja toimia juuri niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat haavoittuvimmassa asemassa. Ensimmäisen yhteydenoton Violaan otin WhatsAppin kautta elokuussa 2022  ja siitä matkani järjestely Keniaan alkoi.

Matkaan valmistautuminen

Tällä hetkellä otan viimeistä rokoteannosta suun kautta ja kaikki muutkin matkajärjestelyt on tehty (passin uusinta, viisumin haku, matkustusilmoitus ulkoministeriöön, vakuutukset jne).

Tähän alle haluan vielä listata asioita, miten olen valmistautunut koko syksyn ajan tulevaa matkaa varten eli sen, mitä konkreettisia toimia vaaditaan ennen matkaa:

• Milloin on paras aika lähteä matkaan: sopiva ajankohta itse organisaatiolle - mikä on paras aika heidän vastaanottaa vapaaehtoistyöntekijä, entä saanko palkatonta vapaata työstä ja miten saan järjestettyä omat työtehtävät mahdollisimman mutkattomasti ja järkevästi

• Rokotukset: keltakuume, polio, lavantauti, meningokokki, kolera, b-hepatiitti, itse otin myös influenssarokotuksen (varmuuden vuoksi) ja ennaltaehkäisevä malarialääkitys. Tähän valmistautumiseen kannattaa varata rahaa noin 600€. 

• Lennot noin 1100€ (lennän Lufthansalla ja aikataulut yritin varata niin, ettei pitkiä odotusaikoja tule). Lennän suoraan Mombasaan, joten minun eri tarvitse ottaa sisämaanlentoja Keniassa. 

• Majoitus- ja ruokakustannukset 2500 Kenian shillinkiä eli KES/päivä eli 19,25€/ päivä (huom. majoitun vuokramökissä ja ateriat saan isäntäperheeltä 3 kertaa päivässä). Majoitus ja ruokailu on mahdollista saada myös edullisemmin, esim. asumalla isäntäperheessä. Ateria kannattaa kuitenkin ottaa isäntäperheeltä; näin säästä itseltä aikaa muulle työlle ja saa tuettua samalla ruokailukorvauksissa. Itse valitsin lopulta majoituksen vuokramökissä, jotta voin palautua päivän töistä ja suunnitella rauhassa seuraavaa päivää (huom, ikääntymisen tuomat haasteet… heh). 

• Lentokenttäkuljetus Mombasa – Makongenin kylä 5000KES/suunta/ henkilö

• Muut kustannukset kuten vesi, muu ravinto, mahdolliset pienet matkat viikonloppuna, muut yllättävät kulut joita voi tulla vastaan

Kohti tuntematonta

Haastavinta tässä matkaan valmistautumisvaiheessa on kuitenkin itseasiassa ollut se, kuinka ajatukset poukkoilevat innostuksesta epäilyksiin, kiitollisuudesta epämääräiseen pelon tunteeseen. Mieli siis on jo osittain matkalla ja askaroi niissä asioissa mitä voisi tapahtua, mihin pitäisi varautua ja myös niihin asioihin, joita voi tulla sattumalta vastaan. Tämä epämääräisyys ja asioiden etukäteinen stressaaminen onkin ollut se osuus, joka on vienyt eniten voimia. Olen yllättynyt siitä, miten hyvin keho on kestänyt rokotteet ilman sivuvaikutuksia; mieli vain meinaa tehdä omia erikoisia päätelmiä siitä, mitä tammikuu voi tuoda tullessaan.

Vaikka pelkoa ja epäilyksiä olisikin, ne eivät saa olla sen esteenä, että ihminen ei suuntaisi kohti haaveita ja unelmiaan. Kaikkeen uuteen ja tuntemattomaan liittyy aina omat riskinsä tai ainakin epäilykset siitä, kuinka käy, mutta nämä tuntemukset on vain jaksettava kestää ja antaa niiden olla.

Koen jo etukäteen myös koti-ikävää ja pohdin, kuinka lapset ja mies pärjäävät Suomessa ilman äitiä ja vaimoa kuukauden ajan. Samaan aikaan minua riemastuttaa ajatus siitä, että pääsen näkemään upean Kenian ja olemaan osa hienoa organisaatiota, jossa tehdään mittaamattoman arvokasta työtä. Omalla kohdallani olen siis ehdottomasti tarvinnut nämä viisi kuukautta aikaa valmistautua ja valmistella perhettäni lähtöä varten. Itseasiassa perheeni ei tunnu matkastani stressaavan; tuntuvat vain haaveilevan ja iloitsevan siitä, että kodissa saa elää hetken aikaa hieman lepsummin ja ilman matriarkan ”viimeistä sanaa”. 

Nyt kun katselen ulos, tuntuu uskomattomalta, että alle kuukauden päästä olen Kenian auringon paahteessa ja lämmössä. Aion siis nauttia jouluisista talvikeleistä täällä kotimaassa ja yritän ottaa valkoisesta luonnosta niin fyysistä kuin psyykkistä ”viileyttä” mukaani matkustaessani Itä-Afrikkaan. 

Joulukuun talviset tunnelmat Suomesta, omasta koti-ikkunasta kurkisteltuna.

Kenian lämpötila näyttää hieman erilaiselta. Onneksi siellä saadaan myös sadetta kuivan kauden keskelle.