Jännän äärellä – joulusta ”selvitty”, kuinkahan selvitään flunssasta?
Matkustimme perheeni kanssa Belgiaan muutamaa päivää ennen jouluaattoa. Belgiassa asuu mieheni puoleinen suku, isovanhemmat ja ystävät, joten pyrimme matkustamaan tänne vähintään kaksi kertaa vuodessa. Yleensä matkustusajankohdat Belgiaan sijoittuvat meillä joulun aikaan ja kesällä – toki nyt koronaepidemian aikana vierailimme vähemmän täällä suunnalla.
Lentäessämme tänne vältimme juuri ja juuri erinäiset lakot sekä viivästykset lentokentällä sekä juna-asemilla. Jostain syystä (hah!) sekä Belgiassa että naapurimaassa Ranskassa lakkoillaan mielellään juuri silloin, kun väkeä on liikkeellä paljon ja tavoitteena on aiheuttaa lisäjännitystä jo jännitteiseen juhla-aikaan. No oli miten oli, päästiin kohtalaisen mukavasti isovanhempien luo.
Mieheni jäi vielä ennen joulua Pariisin töihin, joten loppumatka taittui lasten kanssa täydessä ranskalaisessa junassa. Ei siinä mitään, mutta jouduin kylläkin käyttämään hyväksi suomalaista sisua ja pitämään omaa ja lasten puolta – muutoin olisimme jääneet pakaasien kanssa seisomaan lähtölaiturille. Kannattaa muistaa, ettei junasta ulostulo ja sisäänmeno käy kuin yleensä niin, kuin itse ainakin olen tottunut – ensin lähtijät ulos, sen jälkeen junaan tulevat sisään. Ranskan puolella runnotaan samaan aikaan isojen pakaasien kanssa sisään ja ulos – ja, mielellään jäädään pieneen välitilaan seisomaan ja ihmettelemään, että mikäs se minun paikka olikaan. ”Parasta” oli se, että pieni äiti lapsineen blokattiin junan vessaan, kun herroilla ”X” ja ”Y” oli tarve nostaa kaikki laukut päällekkäin WC:n oven eteen… Tällöin jouduin käyttämään muutamaa suomalaista ja englanninkielistä lauseketta, kohtalaisen käskevällä äänellä ja pyytämään herrasmiehiä ”hieman” väistämään… Huoh!
Poikani Alex oli jo tuolloin matkustuspäivänä hieman alavireinen ja hänellä alkoi yskä kutitella keuhkoja. Nyt reilu kymmen päivän jälkeen sairauden alusta yskä vaivaa edelleen, kuume on onneksi laskenut ja lääkärissäkin on käyty. Tyttäreni sairastui myös, mutta on jo hieman parempana. Itse toki myös sain taudin ja nyt ei auta muu kuin levätä. Tämä oli oikeastaan ainut asia, mistä olin huolissani ennen Belgiaan lähtöä; mitäs jos tulen ja tulemme joulun aikaan kipeäksi? No, tässä sitä nyt ollaan ja koitan saada lapset sekä itseni kuntoon… Harmittaa vain se, että kaikki mukavat asiat jäävät nyt kokematta – sukulaisten ja ystävien näkeminen, joulutorilla käyskentely jne. Toisaalta täällä on kyllä kovin sateista, joten voi hyvällä syyllä jäädä makoilemaan sisälle. Onneksi ehdimme viettämään joulua koko perheen kanssa…
Kymmen päivää ja seikkailu alkaa…
Sen verran olen tehnyt Kenian valmisteluja ennen joulua täälläkin suunnalla, että kävin ostamassa uuden ison matkalaukun ja riittävän ”tymäkkää” hyttyskarkotetta. Apteekkari tilasi minulle trooppiseen ympäristöön sopivaa hyttyssuihketta, jonka DEET -pitoisuus on yli 50%. Tätä linimenttiä ei tarvitse suihkutella vähän väliä, vaan sen vaikutuksen pitäisi kestää 8-10h verran. Kävin ostamassa myös erittäin suojaavaa aurinkovoidetta (erikseen kasvoille ja keholle, yli 50 suojakerroin), koska tammikuussa Keniassa on hyvin kuuma ja auringossa palaa erittäin helposti. Paras suoja auringon paahdetta vastaan tulee toki kevyistä vaatteista. Olen myös täytellyt erinäisiä virallisia lomakkeita (mm. rokotteet) ja varmistellut vakuutusasioita.
Jännä kuinka mieli risteilee melkein jatkuvasti tulevassa ja samaan aikaan pyrkii kuitenkin nauttimaan juuri tästä hetkestä mitä meillä täällä on isovanhempien ja perheen kanssa. Läsnäoleminen nykyhetkessä on vaatinut tavallista enemmän harjoittelua, erityisesti nyt, kun mielessä on myös huoli paranemisesta jne. On hienoa, että meillä ihmisillä on kyky suunnitella ja ennakoida tulevaa. Samaan aikaan tulee kuitenkin yrittää rentoutua ja jaksaa elää tietynlaisessa epävarmuudessa – kaikkea ei voi ennakoida eikä ottaa huomioon, vaikka kuinka tarkka ja perusteellinen pyrkii olemaan.
Palaamme Suomeen vuoden vaihteen jälkeen ja toivon, että matka sujuu vaivatta ja olemme paremmassa kunnossa koko perhe. Kotiin paluun jälkeen minulla jää muutamia päiviä aikaa pakata uudestaan matkalaukku; nyt varsin erilaisilla tavaroilla ja vaatteilla, kuin tänne Belgiaan matkustaessa. Jännitystä on siis ilmassa – monella tapaa!
Toivon teille kaikille blogin lukijoille oikein hyvää ja onnekasta vuotta 2023!
Jatketaan yhdessä matkaa uuden vuoden puolella… <3