Terveiset kauniista, kuumasta ja kokemusrikkaasta Keniasta!

14.1.2023, Makongeni, Kenia

Ajattelin Suomessa, että minulla on aikaa päivittää blogiani vaikka ihan joka ilta - niin vain toisin kävi. Olen tällä hetkellä "viikonloppulomalla" Air bnb:ssä hoitamassa ripulia ja nauttimassa ilmastoinnista. Joudin nimittäin eilen eli perjantaina 13.päivä käymään sairaalassa huonon voinnin vuoksi. Sain onneksi kasan lääkkeitä ja nyt on aikaa hiemaan rauhoittua sekä kerätä voimia. Maanantaina nimittäin on paluu töihin ja minulla on keskiviikosta perjantaihin kestävä worksohp valmisteltavana. Workshopissa oheistan ja opetan paikallisia toimijoita kehitysvammaisuuden muodoista, apuvälineiden käytöstä (tänne on tullut Suomesta käytettyjä apuvälineitä) ja erilaisista harjoitteista, joita voi helposti ja turvallisesti toteuttaa lasten kanssa. Paikallisen koulun pihalta löytyi ihana, tähän teemaan sopiva, maalaus, jossa lukee "ihan kaikilla lapsilla on oikeus leikkiin". Tämä sykähdytti kovasti minua. Olen kovin innoissani tästä työstä, jota voin täällä tehdä - siksi onkin tärkeää, että saan nyt tämän taudin ns. pois päiväjärjestyksestä...

Kaiken kaikkiaan muutos ensinnäkin ilmaston kannalta on ollut sekä mielelle että keholle aika rankkaa. Tämä on toki täysin normaalia, koska tulin tänne keskeltä Suomen talvea. Täällä lähellä merta lämpötila kipuaa yli 30 asteeseen ja kosteusprosentti on korkea. Keho joutuu adaptoitumaan siis monella tapaa. Viilennystä ei välttämättä ole aina saatavilla, joten siksi on tärkeä nesteyttää itseään jatkuvasti. Toisaalta nautin siitä, että on valoa ja sopivassa suhteessa tämä lämpö on aivan ihanaa. Luulen, että sitten kun olen palaamassa jo takaisin Suomeen, keho on aikalailla sinut tämän ilmaston kanssa... sitten pitääkin taas tottua kylmyyteen!

Erilaisia isoja ja pieniä eläimiä on myös ympärillä vähän toisella tapaa kuin Suomessa. Erilaiset ötökät ovat mm. moskiittoverkosta huolimatta tykänneet kiivetä vuoteeseeni ja se on kyllä minulle "hämähäkkikammoiselle" ollut aikamoista siedätyshoitoa. Hyönteisiä löytyy hyvin erilaisia, joten niistä kannattaa, jos vain voi, pysyä sopivan välimatkan päässä. Jotkut hyönteiset voivat puolustuatua erilaisilla myrkyillä, joten heitä ei kannata mennä "silittelemään".  Sisilisko on usein kaverina niin omassa huoneessani kuin Home Street Homen työhuoneessa, jota olen voinut käyttää työskennellessäni. Ne on muuten vikkeliä kevereita! Apinat juoksevat iltaisin katolla ja pitävät omaa mekkalaansa. Aamulla kukko herättää ja sen jälkeen moskeijaan kutsuhuuto (noin klo 4:30-5:00). Tänne tulon jälkeen en ole itseasiassa vielä nukkunut kokonaista yötä kunnolla, joten ensi yönä toivon oikein hyviä yöunia. Samalla tämä teksti voi välillä olla hieman poukkoilevaa - pistetään sekin väsymyksen piikkiin, heh).

Täällä on myös tapana polttaa roskat ja savu voi myös leijalla helposti sisään, koska kodeissa on pelkästään kananverkot ikkunoina. Itse olen varhain aamulla herännytkin savun hajuun, koska ihmiset heräävät usein heti auringon nousun aikaan ja alkavat toimittaa omia askareitaan. Roskahuoltoa kun ei ole, on pakko keksiä keinoja, joilla hävittää jätteitä. 

Itse Makongenin kylä on aika pieni ja me vapaaehtoiset majoitumme lähes aina perheissä. Itse majoitun erillisessä huoneessa ja käyn ruokailemassa paikallisen perheen luona 3 kertaa päivässä. Ruoka syödään yhdeltä isolta lautaselta, sormin, usein noin kolmen tai neljän ihmisen kanssa. Täytyy sanoa, että olen aika huono vielä pitelemään esim. riisiä ja lisukkeita kädessä - suurin osa taitaakin tipahtaa matolle, jonka päällä istumme ruokailun ajan. Ruoka tehdään ulkona, tulella ja ruokailu tapahtuu myös ulkona. Useissa kodeissa on pelkästään maalattia ja joskus ruoka valmistetaan myös sisällä. Ruoka on yleensä riisiä, perunaa, kananmunaa, vähän vihanneksia, hedelmiä ja joskus myös kalaa. Ruokajuomana on pullotettu vesi, mutta paikalliset juovat kaivovettä. Perheissä "ruokakuntana" on yleensä kolme sukupolvea, samassa taloudessa voi myös asua muita sukulaisia (jos esimerkiksi vanhemmat tai puoliso ovat kuolleet). 

Kylässä eletään köyhyysrajan alapuolella ja siksi moni asia aiheuttaa näin alkuun, ainakin näin länsimaalaiselle ihmisille, erilaisia voimakkaitakin tunteita. Tiedon puute on usein se asia, joka tuottaa haasteita ja siksi on tärkeää, että voimme yhdessä täällä miettiä sellaisia menetelmiä ja ratkaisuja, jotka voivat auttaa ihmisiä selviytymään ja toimimaan kestävämmällä tavalla. Paikallisilla vanhemmilla ei ole esimerkiksi rahan puutteen vuoksi mahdollisuutta viedä lapsiaan sairaalahoitoon, joten on tärkeää, että kylästä löytyy vapaaehtoisvoimin tarjottavia palveluita. Samoin kuin tämä kotilo liikkuu rauhalliseen tahtiin, ajattelen samoin tästä työstä, että "hitaasti hyvää tulee", asia kerrallaan. 

Asante sana (kiitos paljon) lukemisesta ja hyvää alkavaa viikkoa sinne Suomeen!

Aurinkoisin terveisin, Niina